Ompelua…että mitä että…?

Mä olen aina inhonnut ompelua, en tiedä miksi, mutta ompelukone ja minä samassa huoneessa vastaa suunnilleen Bikini atolleilla suoritettujen ydinräjäytysten vaarallisuutta… Siellä käryää käämit niin ompelijalta kuin koneeltakin.

Joka tapauksessa menin ja ostin ompelukoneen! 1911 vuoden Singerin. No joo, tuosta koneestahan puuttuu nyt sellainen pikku juttu kuin pöytä ja se poljinosa, mutta oikeastaan mä halusin tuon vaan koristeeksi työhuoneeseen. Nörtti saa värkkäillä sille nätin alustan kesällä. Kyllä se toimii, mennä nakuttaa eteenpäin kun pyörää vääntää.

kupponen5

Oikeastaan homman nimi on se, että kun pidän hiukseni lyhyinä, tartten pipoja ja huiveja, etten säikyttele kauheasti kanssaihmisiä melkein kaljulla olemuksellani. Kangaskauppa Wexler on avannut ovensa uudelleen Lahdessa, osoitteessa Sarvikatu 7, ja eilen sitten piipahdettiin muiden Lahti-asioiden hoitamisen lomassa siellä. Nappasin muutman palatrikoon mukaan ja niistä olisi tarkoitus tehdä jokunen pipo ja ehkä jotain muuta ja tarkoitus on tehdä nämä ihan itte. Ei kuitenkaan tuolla Singerillä, vaan jos ihan äiteen konetta lainaisin.

Uusimmassa Suuri Käsityö-lehdessä oli muuten ihania vaatteita, meille rubensmaisille naisille, joten jos tuo ompeleminen iskisi kipunaa, niin voisi sitä joskus tulevaisuudessa kokeilla ommella jotain isompaakin. Mutta jos nyt ensin näitä pipoja. 🙂

kangaita

Vastaa