Lankaholistin päiväkirja….

Hei, olen Tanja ja olen lankaholisti. Mulla on lankaa ihan liikaa. Joo, voin sanoa sen suoraan ääneen, että sitä tosiaan on ihan liikaa. Jostain syystä aina kuitenkin puuttuu just se yksi kerä ja yksi väri ja jotenkin kummasti noita keriä kulkeutuu meille ihan huomaamatta. Kaupassa, kun kävelee lankahyllyn oli, niin kerät suorastaan pudottautuvat ostoskoriin. Sitten kun sattuu olemaan vielä työkokeilussa paikassa, jossa on koko ajan lankojen ympäröimänä ja kuulee sanan ”henkilökunta-alennus”. Hyvästi järki ja rahat!

Kuvissa olevat langat ei kaikki ole Velman valikoimista, mutta parin ensimmäisen kuvan langat ovat. Tuo Alizen glitteri mohairlanka on aivan ihanaa käsitellä ja luulenpa, että noista tulee huivi, toisesta ehkä turbaani. Roosa Nauha langoille on jo malli valmiina, aikaa toteuttamiseen ei vielä. Kaksi viimeistä kuvaa on myös Velman valikoimista, kierrätyshuopaa muutamaan projektiin, on muuten ihana materiaali työstää! Sateenkaaren väreissä hohtavaa Alizen lankaa, virkkuukoukku ja Cubics puikot. Mä oon hieman Kiiski Vastaranta kaikessa ”välineurheilussa” ja olen tässä vasta viime vuosina vaihtanut metallista puupuikkoihin ja nyt en koivuisista luovu enää ollenkaan! No, päätin nyt sitten ottaa kokeiluun kantikkaat puikot. Vielä en ole niitä testannut.

Pari kerää Regiaa tuli ostettua Pitsi & Palmikko-kaupasta. Noi Arne & Carlos langat on ihanat ja en malta odottaa, että saan ne puikoille!

Tokmannilta sitten lähti huivilankaa matkaan. Ihan täyttä akryyliä, glitterillä, halpaa kuin saippua. Eiköhän noista jotain kesähuivia saada aikaiseksi.

2015-03-06 09.20.30

2015-03-06 09.18.05

2015-03-06 09.17.54

2015-03-06 09.17.47

2015-03-17 19.54.37

2015-03-19 20.56.59

2015-03-19 20.56.46

Se on muuten jännä, että langoista käytävä keskustelu kuumenee nykyään lähes yhtä kuumaksi kuin politiikka-, uskonto- tai ruokakeskustelu. Joku ei voi sietää eläinkuitujen käyttöä, toinen ei voi ymmärtää, miksi joku haluaa neuloa tekokuidusta, kolmas vihaa Novitaa ja neljäs ostaa vaan viimeisen päälle artesaanilankoja. Kun joku sitten erehtyy kertomaan eriävän mielipiteensä on sota valmis. Toisinaan sitä miettii, että milloin käsitöistäkin tuli niin julmetun vakava asia, että siitä pitää saada riita aikaiseksi joka mutkassa. Jos joku tekee jostain sellaisesta materiaalista, joka ei toista miellytä, niin mitä sitten?

Mulla ei ole oikeastaan mitään väliä millä langalla neulon, kunhan se on sellaista, josta itse tykkään ja joka mua miellyttää. Ainoa asia, jota en suostu neulomaan on angoralanka. (Nimestään huolimatta tuossa Alizessa ei ole angoraa mukana!) Mulle ei ole mitenkään tärkeä se, mikä on lankafirman nimi tai mikä on lankakerän hinta. Jos tykkään ostan! Mä en myöskään jaksa alkaa marisemaan siitä mistä joku toinen neuloo, millaista neuloo tai muutakaan. Jokainen tyylillään. Mun maailma ei kaadu solmuun lankakerässä tai pieneen värivirheeseen, elämä on semmoista, ei mikään ole täydellistä! Jos joku haluaa kohdistaa raidat millintarkasti sukkiin ja toinen ei, niin antaa kaikkien kukkien kukkia. Kerran olen langasta reklamaation tehnyt, kun valmistuksessa oli muutama säie katkennut.

Mä olen luvannut itselleni, että jos jossain vaiheessa alkaa neuloessa pipo tuntumaan kireältä, on aika etsiä uusi harrastus. Käsitöiden tekemisen on oltava kivaa, mukavaa ja rentouttavaa ja omista aikaansaannoksista on osattava nauttia ja niitä on osattava arvostaa!

Vastaa