Olipa kerran 70-luvulla…

…pöytäliina. Tosin itse en varmaksi voi mennä sanomaan, että onko tää kangas 70-lukua vai 60-lukua, mutta jompaa kumpaa ja aikalaiset muistelevat, että saattaisi olla Finlaysonin kangasta, siitäkään en ole varma, sillä missään reunassa ei ollut hulpiota, josta olisin asian voinut tarkastaa. Mutta kuitenkin, mummolan vanha pöytäliina se on, tai oli… Siinä oli reikä melkeen keskellä ja koska se on viimeiset vuodet koristanut kesäisin terassin pöytää, oli siihen jämähtänyt tahroja mustikasta, kuin pöydän ääressä on kesän mustikkasaalita siivottu.

Viime kesänä totesin, että se on synti ja häpeä pitää moista retroaarretta ulkona haalistumassa ja toin liinan meille. No, viiden kissan kanssa pöytäliina on melkoinen mahdottomuus, kissojen mielestä kun se on pöydällä vain siksi, että sinne alle voisi mennä piileksimään ja kun sinne alle yrittää itsensä väkisin tunkea, niin lattiallehan se liina tippuu ja siitä saa sitten oivallisen nukkumapaikan.

Suuri Käsityö-lehdessä 4/2015 oli aivan ihanan lierihatun ohje. Olen moista hattua Marimekon mallistosta haaveillut jo vuosia, mutta ne on olleet melkoisen ”hyvän hintaisia” ja aina on nuukuus iskenyt. No, nyt oli kaavat, kangas ja tilaisuus ommella. Mähän en todellakaan ompele, saati edes haaveile saumuriin koskemisesta, sillä en vaan yksinkertaisesti tule toimeen niiden masiinoiden kanssa. Kuinkas sitten kävikään…

Menin kotikotiin äiteen luokse ja kun kaavat oli piirretty ja kankaat leikattu, käski äitee mut saumurin eteen, että ”Rouva on hyvä vaan ja alkaa saumaamaan…” No siinä sitten surruuttelin elämäni ensimmäistä kertaa saumurilla. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että ensimmäinen hattuosa oli liian pieni ja äiti surautti uuden kasaan. Sillä aikaa mie tikkailin lieriin tikkauksia. Hitaasti mutta varmasti. Eli olen tänään käyttänyt sekä ompelukonetta että saumuria. Saumuri vaikutti ihan kivalta vekottimelta, joten ehkä alan treenaamaan hissukseen myös ompelemista. Se on aina tuntunut vaan jotenkin kauheen haastavalta toiminnalta, mutta mitäänhän ei opi jos ei harjoittele ja yritä!

Mutta yhteistyöllä se valmistui, mun hippihattu! Ihana, isolierinen, taatusti aitoa retroa. Nyt ei tää pisamanaama pala kesällä!

2015-05-17 10.52.55

2015-05-17 10.52.13
2015-05-17 11.32.58

2015-05-17 11.31.21

2015-05-17 12.21.28

2015-05-17 14.18.34

2015-05-17 14.18.53

6 Comments


  1. Tulipa upea, tuo ei aidolle kalpene! Vaikka aitohan tämäkin tavallaan on. 🙂

    Vastaa

  2. Ihana hattu ja siistiä jälkeä. En mäkään ompelija ole, mutta olen kyllä saanut kasaan melko haastavan marttanuken vartalon ja pari mekkoa marttanukeille.

    Vastaa

    1. Pitäis vaan treenata tuota ompelua, mutta se on ainakin mulla aika iso kynnys aina aloittaa.

      Vastaa

  3. Ihana kesähattu. Nyt pitääkin alkaa koluamaan kirppareita sillä silmällä 🙂

    Vastaa

    1. Kiitos! Kirppareilta tekee kyllä aika hyviä löytöjä. Toivotan ”metsästysonnea”! 🙂

      Vastaa

Vastaa