Opinnäyte

Pieni johdanto tulevaan

Opinnäytteeni kaksi vitriiniä on valmistettu Koulutuskeskus Salpauksessa keväällä 2014. En kuitenkaan ole vielä valmistumassa, sillä olin kesken opintojeni pitkällä, seitsemän kuukauden sairauslomalla. Kouluun palattuani sovin opettajani Ulla Suomen kanssa, että teen opinnäytteeni samaan aikaan muiden opiskelijoiden kanssa ja sitten jatkan rästiin jääneiden opintojeni parissa.

En ollut ollenkaan valmistautunut siihen, että tekin opinnäytteen nyt, joten sen miettimisessä ja suunnittelussa tuli pieni kiire, ehkä jopa pieni paniikkikin. Onneksi kaapin kätköistä löytyi sekä mieheni että minun vauvoina käyttämät, käsityönä tehdyt vaatteet, joten päätin tehdä niille arvoisensa vitriinit. Näin varmistaisin vaatteiden säilymisen hyvänä ja samalla saisin kauniit vitriinit seinälle.

Suunnitelmani oli paperoida vaatteiden taustalle tuleva pahvi sekä vitriinilista. Kehyslistaan päätin laittaa lyöntimetallia, sillä lyöntimetallista tuli opiskeluaikanani ehdoton suosikki tapani tuunata kehyslistoja ja kaikkea muuta!

Opinnäytettä ohjasivat ja apua antoivat opettajat: Ulla Suomi, Sirkku Aro ja Jarno Malaska.

Muutama sana tekijästä

Olen Tanja, jonka pitäisi kalenterin mukaan potea neljänkympin kriisiä, mutta sellaiseen ei minulla ole aikaa. Olen vaimo maailman ihanimmalle miehelle. Olen tytär parhaille vanhemmille. Olen miniä mukavalle anopille. Olen viiden kissan nöyrä palvelija. Olen kiltti äitipuoli herttaiselle tytölle. Olen näpertelijä ja käsillä tekevä ihminen. Katselen maailmaa usein kameran kautta. Olen selvinnyt rintasyövästä voittajana. Olen tyytyväinen elämääni juuri tällaisena.

Asioita joista pidän: auringonlaskut, kesä, valoisat yöt, kissat, Pariisi, The Doors, Led Zeppelin, hautausmaat, suklaa, hyvä ruoka, kuivaakin kuivempi valkoviini, vaaleanpunaisesta, sadepisaroista kukilla, kahvista ja pienistä yllätyksistä.

Asioita joista en pidä: talvi, kylmä, hämähäkit, klovnit, tylsyys, negatiiviset ihmiset, kesäkeitto, ukkonen ja appelsiinisuklaa.

Vitriinien valmistus

Työn aloitin lukemalla vanhoja lehtiä. Olin ostanut kirpputorilta ison kasan lehtiä 1950 – 1960-luvuilta ja tarkoituksenani oli etsiä niistä sopivia sivuja revittäväksi vitriinien taustapahvien ja vitriinilistojen paperoimiseen. Vanhojen lehtien selaileminen oli hilpeä kokemus ja lehdistä löytyi sivu jos toinenkin mahdollisiin tulevaisuuden projekteihin. Vanha paperi on ihanan pehmeää ja siinä on omanlainen tuoksunsa. Etsin sivuja, joissa olisi mahdollisimman paljon tekstiä ja niitä sitten revin erikokoisiksi paloiksi. Toki palat olisi voinut leikata siististi saksilla, mutta revittyyn reunaan sellakka tarttuu paremmin ja tuo jännittäviä efektejä esiin.
IMG_4890


Aikani lehtiä revittyäni aloin paperoimaan taustapahveja. Taustapahviksi valikoitui ihan tavallinen paspispahvi, sillä se on ohuempaa kuin meillä käytössä oleva taustapahvi ja siihen on helppo tehdä reikiä, kun kiinnitän vaatteita siihen. Paspiksen värillä ei ollut mitään väliä, sillä liimasin paspiksen täyteen repimääni paperisilppua. Kuitenkin valitsin kohtalaisen vaaleat värit, ihan vaan siltä varalta, jos vaikka väri alkaisi kuultaa paperin läpi, kun laitan sellakkaa paperoinnin päälle. Koska vitriineistä tulee kohtalaisen isot, sain viettää päivän jos toisenkin sormet liimassa.

IMG_4893

Lopulta paperoitu tausta näytti tältä. Sopisi tauluksi ihan sellaisenaan.
IMG_4904

Vitriinilistaksi valikoitui kaikista kapein tonttulista. Suunnitelmani mukaan paperoin myös vitriinilistan.
IMG_4913

Sellakkana käytin lemon-sellakkaa, koska pidän siitä, millaisen värin se jättään paperoinnin pintaan. Vanhat lehdet olivat vuosien satossa kellastuneet, mutta halusin niitä vieläkin kellertävimmiksi ja tein pienen kokeilun. Liimasin palan lehden sivua paspikselle ja jaoin sen kahdeksaan osaan. Tällä tavoin sain näkymään, miten sellakka värjää paperia, kun kerroksia on 1 – 8. Kokeilun kuivuttua piti sitten vain päättää, montako kerrosta sellakkaa lopulliseen työhön tulee. Päädyin kuuteen kerrokseen.
IMG_4988

Vaatteiden kiinnittämistä varten tein piikillä reikiä paperoituun paspikseen ja kiinnitykseen käytin ihan tavallista ompelulankaa. Varmuuden vuoksi käytin kaksinkertaista lankaa. Näin varmistin sen, että vaatteet pysyvät kunnolla kiinni taustassa.
IMG_5093

Langat kiinnitin takapuolelta usealla solmulla ja varmistin kiinnityksen palasella ilmastointiteippiä. Varmasti pysyvät nyt paikoillaan, eivätkä lähde purkenemaan.
IMG_5094

Vaatteet kiinnitettynä taustaan. Pidän itse tuosta kontrastista, joka tulee kellastuneesta paperista ja räväkästä 70-luvun turkoosista villalangasta.
IMG_5095

Vaatteiden kiinnityksen jälkeen oli vuorossa vitriinien kehysten teko. Listaksi olin valinnut kauniin valkoisen, kohokuvioidun listan. Lista oli ilahduttavan suoraa ja helppoa käsitellä, joten sen leikkaamisessa tai kasaamisessa ei tullut mitään ongelmia. Pieni siistiminen kulmiin ja kehykset olivat valmiit lyöntimetallin laittamiseen.
IMG_5097

Lyöntimetallin laitto

Ensimmäinen vaihe lyöntimetallin laittamisessa on mixtion-öljyn levitys. Tällaiseen valmiiseen kehyslistaan, jossa on jo pintakäsittely ei tarvita muuta kuin öljyn levittäminen. Mutta jos pohjana on vaikka käsittelemätön puu, on hyvä laittaa mixtionin alle esimerkiksi sellakka, sillä muuten puu saattaa imeä kaiken öljyn sisäänsä.

Kuten sanottua tässä tapauksessa ei pohjatöitä tarvittu. Ensin levitin mixtionin karkealla pensselillä hyvin hangaten ja lopuksi vielä kävin koko listan läpi lakanakankaasta tehdyllä pallerolla, jolloin sain pinnasta mahdollisimman sileän ja tasaisen lyöntimetallia varten. Tämän jälkeen kehys sai kuivua 12 tuntia.
IMG_5098

Lyntötimetallin laittamiseen tarvitaan kultaustyyny, kultausveitsi ja tietysti lyöntimetallia. Itse suosin myös pehmeää sivellintä, jolloin lyöntimetallia on helpompi laittaa epätaiseen pintaan.
IMG_5105

Lyöntimetallilehti ei ole niin ohutta kuin aito kultalehti, joten sitä voi huoletta käsitellä sormin. Ohutta se toki on, joten kovin suurta yskänpuuskaa tai aivastuskohtausta ei kannata saada ainakaan siinä vaiheessa, kun lehteä leikkaa tyynyllä.

IMG_5111

Sitten vain reippasti lyöntimetallia kehyksen pintaan. Tämä on ollut alusta alkaen minulle kovin mieluinen tapa tuunata kehyksiä. Mistä se sitten johtuu? Varmaan siitä, että pidän pikkutarkasta näpertelystä ja tämä on sellaista parhaimmillaan. Tosiaan minun mielestä tuollaisen litteän, leveähkön siveltimen kanssa on todella helppo työskennellä, mutta tapoja on varmasti yhtä monta kuin lyöntimetallin laittajaa.
IMG_5116

IMG_5110

IMG_5107

Kun koko kehys oli saatu päällystettyä lyöntimetallilla, kävin kehyksen kertaalleen läpi ja laitoin vielä 3 tunnin mixtion-öljyä paikkoihin, joihin ei lyöntimetalli ollut tarttunut syystä tai toisesta. Paikattuani ne kohdat, jotka mielestäni sitä vaativat, oli vuorossa kehyksen kiillottaminen.
IMG_5123

Kiillotus ja patinointi
Lyöntimetalli kiillotetaan ihan tavallisella froteekankaalla. Tämäkin palanen lienee vanhasta pyyhkeestä. Froteella pyyhkimällä saadaan kaikki ylimääräiset lyöntimetallin muruset pois ja aivan uskomaton kiilto metallin pintaan.
IMG_5127

Patinointi on erittäin tärkeä osa lyöntimetallin laittoa. Ilman patinaa metalli alkaa hapettumaan ja muuttaa väriään ajan kuluessa. Toisaalta patinoimattakin voi jättää. Kehykset saavat uuden ilmeen jossain vaiheessa, mutta yleensä käytetään patinointia. Kullanvärinen lyöntimetalli alkaa muuttumaan vihertäväksi, mikäli sitä ei patinoi.

Patinoinnissa voi käyttää sellakkaa, lakkaa tai maaliöljyn ja pigmentin sekoitusta. Työhöni valitsin maaliöljyn ja okran sekoituksen, jonka levitin koko kehyksen alueelle. Jätin kehyksen pieneksi hetkeksi kuivumaan ja pyyhin lopuksi suurimman osan pois paperilla. Patinointi peittää joitain kohtia enemmän kuin toisia ja antaa kehykselle kivan ilmeen.
IMG_5130

IMG_5132

IMG_5135

Tässä vielä vierekkäin alkutilanne ja valmis kehys. Itse olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen!
IMG_5139

Vitriinien kasaaminen

Jäljellä oli enää vitriinien kasaaminen. Ensimmäisenä tulee kehyslista, sitten lasi, jonka päälle tulee vitriinilista, lopuksi paspis, johon vaatteet on kiinnitetty ja vielä viimeiseksi taustapahvi.
IMG_5148

Taustapahvi kiinnitetään Fletcherin niiteillä ampumalla ne vitriinilistaan kiinni. Niitit ovat taipuisia, joten jos tarvetta ilmenee myöhemmin on työ helppo ottaa irti vitriinistä.
IMG_5149

Vitriinilista kiinnitetään kehyslistaan silmuruuvien avulla. Käytin pitkillä sivuilla neljää paria silmuruuveja ja lyhyillä sivuilla kolmea paria. Olen sen verran vainoharhainen ihminen, että haluan, että osat pysyvät kiinni toisissaan, eikä tarvitse pelätä, että ne yllättäin rysähtävät alas, joten mielummin enemmän kuin vähemmän.
IMG_5150

Lopuksi vielä pölysuojaus ruskealla kasviliimateipillä ja vitriinin kulmiin metalliset kulmat ripustamista varten. Valitsin tämän ripustusmenetelmän siksi, että näin vitriinin paino jakautuu tasaisemmin kulmiin. Vitriinit ovat kohtalaisen painavat, joten ne on pystyttävä ripustamaan turvallisesti. Nuo kulmat ovat varsin oivallinen keino siihen, koska kulmissa on noita hampaita aika paljon, ei ole niin väliä, jos ruuvit seinässä eivät ole just millilleen samalla tasolla.
IMG_5152

IMG_5153

Valmiit vitriinit
Muistot talletettuna vitriineihin. Turkoosit vaatteet ovat vuodelta 1973 ja valkoinen mekkoni on vuodelta 1974.
IMG_5154

2014-03-11 09.48.18

Lopuksi
Kun aloin tekemään opinäytettäni, oli minulla tietynlainen visio mielessäni, mutta voin rehellisesti sanoa, että yllätin itseni iloisesti, varsinkin tuon taustan ja vitriinilistan paperoinnin osalta. Se onnistui hyvin ja näyttää hyvältä. Mitään ongelmia ei missään vaiheessa tullut ja työ sujui nopeasti. Työn jälkeen olen tyytyväinen. Ainoa ongelma on se, että mihin ihmeeseen saan nämä vitriinit kotona mahtumaan, sillä tämän taidekehystäjän seinät alkavat olemaan täynnä!

Vastaa