Edinburgh Yarn Festival 2019

Eipä noista festareista olekaan kuin se kolme kuukautta, joten on ehkä aika kirjoittaa niistä jotain tännekin. Varsinkin kun seuraavat festarit on jo ihan nurkan takana.

Oli huikeen hieno reissu ja varmasti moni on Neulovan Ninjan tube-kanavalta käynyt katselmassa videot, jotka reissun jälkeen tein. Mutta tässä vielä reissu kuvin ja sanoin 🙂

Mitenkäänhän mä en elä ”värikoodattua” elämää, mutta sanotaan nyt näin, että vaaleanpunainen (ja pinkki) on aina hyvä idea 🙂
Ihana Suvi, Illusion Orimattilasta loihti mulle reissun teemaan sopivat kynnet.
Pitkästä aikaa meillä oli jokin muu kuin aikainen aamulento ja se oli muuten harvinaisen virkistävää. Ei tarvinnut herätä kukonlaulun aikaan!
Menomatkalla virkkasin. Mun edessä istui rouva, joka neuloi ja käytävän toisella puolella neulottiin myös 🙂 Ihan kun olisi ollut porukkaa menossa lankafestareille 😀
Perillä meitä oli vastassa lämmin, maaliskuinen ilta ja ”masentunut” lentokenttävirkailija, joka oli juuri saanut kuulla, että Skoltanti hävisi Kazakstanille jalkapallossa ja näin ollen hänen vedonlyöntisä oli mennyt ihan metsään.
Hotellina meillä oli tuttu ja turvallinen Ibis South Bridge. Ei tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Eihän tuo mikään luksushotelli ole, mutta tilavat huoneet, joissa kaikki mukavuudet ja vedenkeitin ja ton hotellin sijainti oli ihan täydellinen. Kävellen pääsee tärkeimpiin paikkoihin, ruokapaikkoja on ympärillä, ruokakauppa ihan naapurissa ja hotellin edestä lähtee busseja ihan minne vaan!
Mulla oli liput kolmelle päivälle ja perjantaina 22.3 olin siis menossa festareille yksin. Sielunpuolikas suuntasi seikkailemaan päiväretkelle Skotlannin ja Englannin rajaseudulle, roomalaisasumuksia tutkimaan.
Kuten naamasta näkyy, ihan pikkuisen jänskätti. Toinen kerta Uberissa ja eka kerta yksin. Onneksi sattui kohdalle aivan huikeen hauska kuski. Ensinnäkin se ihmetteli, että mitä Corn Exchangessa oikeen tapahtuu, kun sinne on saanut kuskata naisia jo pari päivää. Kerroin sitten, että siellä on käsityöläisille lankafestarit ja sittenhän sitä juttua vasta riittikin. 🙂
Noilla oli ihan hyvä systeemi, että kiertivät vaihtamassa lippuja rannekkeisiin siinä samalla kun ihmiset jonottivat. Näin jono kulki ovien avauduttua varsin reippaasti ja porukka pääsi nopsasti sisälle lankataivaaseen.
Jono oli pitkä, mutta onneksi tunnelma oli iloinen ja lämmin .Paljon tuli juteltua jonossa amerikkalaisten, englantilaisten ja saksalaisten kanssa.
Oikeesti, ensimmäiset pari tuntia taisin vaan kulkea suu hämmästyksestä auki, sillä tuolla oli niin paljon kaikkea ihanaa. Onneksi olin viisaana tehnyt kuvallisen ostoslistan itselleni ja näin toivoin välttäväni yhden vyyhdin ”iiiik, miten ihana” ostokset. Aika hyvin siinä onnistuin. Tämä kuva on John Arbon Textilesin osastolta ja kuvassa on heidän Knit By Numbers fingering lankoja. Niistä on muuten tällä viikolla tarkoitus laittaa Rairai-paita alulle.
Neulojille oli paljon paikkoja, missä neuloa. Mutta vaikka paikkoja oli paljon, olivat ne yleensä myös aina täynnä.
TOFTin osastolla oli tämmöisen jättikokoiset ihanuudet. Mulla on odottamassa samaiset tyypit minikokoisina virkkaamista. Katotaan milloin ehdin. Sekä tukkalehmä Morag että pässi Dougal ovat EYFlle vartavasten suunnitellut, joten niitä ei tiettävästi saa muualta kuin festareilta.

Oli muuten hauskaa miten paljon mun pinkit neulomukset herätti tuolla huomiota. Paljon sain kuulla, että olen virkistävä väriläiskä ja kuulemma tosi ihanaa nähdä voimakkaiden värien käyttöä. Festareiden perustaja Mica, pysäytti mut ja kehui värivalintaa. Enimmäkseen tuolla näkyi maanläheisiä värejä ja mulla on tällä hetkellä harmaakausi menossa, pinkillä twistillä tietty!
Tuon perjantain piti olla semmoinen ”käyn vain katselemassa päivä”. No, onneksi en sitten kauheasti ostellut, katselin vain 😀 Ei vaan, todellisuudessa huomasin, että jos meinasin saada jotain tiettyjä lankoja tiettyyn projektiin, niin tuolla oli yksinkertaisesti käytävä kiinni ja ostettava ne. Moni näytteilleasettajista tekee värjäämistä kuitenkin aika pienellä kapasiteetillä ja kaikkia ihanuuksia ei riitä kaikille. Onnistuin saamaan tärkeimmä juuri niissä väreissä mitä ajattelin.
Yarnistryn Nessie-silmukkamerkit. Aikas söötti, eikö?
Yarnistryltä ostin myös uuden lempikynäni 🙂
Päivä kaksi Edinburgh Yarn Festivalilla. Pinkkiin luottaen tänäänkin. Lauantaina oli Sielunpuolikas mukana, sillä olin tilannut ja maksanut rukin ja se oli tarkoitus ottaa mukaan tuolloin lauantaina.
Kuten kuvasta näkyy, Sielunpuolikkaan ilo oli ylimmillään jonossa.
Perjantaina olin törmännyt suomalaiseen Sailaan tuolla festareilla. Molemmat oltiin yhtäaikaa happea haukkaamassa ja henkeä vetämässä ja siinä sitten ryhdyttiin juttelemaan. Törmättiin toistamiseen lauantaina 😀
Kauheasti en kuvia tuolla räpsinyt, sillä keppien kanssa könkkääminen, melkoiset väkimäärät ja ajoitainen töniminen ei oikeen kuvaamista tehnyt helpoksi.
Pahimmillaan sitä vaan seistä nökötettiin paikoillaan, eikä päässyt katsomaan yhtään mitään.
Countess Ablaze, niin täydellisiä värejä mun makuun. Piti vaan katsella, mutta huivilangat lähti matkaan heiltä.
Kattokaa nyt mitä herkkuja.
Spin Cityn osasto oli täynnä ihanaa kehrättävää!
Yksi noista leteistä lähti mun mukaan, sillä pitäähän uuden rukin kanssa olla kehrättävääkin.
Ihana Louise omistaa Spin Cityn ja auttoi mua valitsemaan mulle sopiva rukin ennen festareita ja siellähän se rukki mua odotti. Tosin enhän mä rukin kanssa päässyt tuttavuutta tekemään ennen kuin kotona, sillä se oli niin loistavasti pakattu, että se mahtui matkalaukkuun.
Lisäksi ostin vielä yläpainoisen värttinän Spin Cityn osastolta.
Kuten sanoin, rukki mahtui matkalaukkuun 🙂
TOFTin osastolla oli photobooth, jossa sai käydä ottamassa hassuja kuvia itsestään…
…ja mehän käytiin.
Ei se sanonut mitään, mutta ilmeestä voisi päätellä, että vaimon ostokset hieman mietityttää 🙂
Sunnuntaina oli vielä pienempi tapahtuma, Make Wool. Valitettavasti noudatin Edinburghin perinteitä ja vietin la-su välisen yö pää pöntössä. En syö enää punaista lihaa ja illalla, liian myöhään, kun muutakaan ei ollut tarjolla söin hampurilaisen ja se sitten kostautui. Arvoin aamulla, että mitä teen. Sielunpuolikas lähti taas retkeilemään ja mä tilasin Uberin. Olin tilannut Make Wooliin Aileen Clarke Craftilta ihanan ”tukkalehmä” kassin ja pitihän se käydä hakemassa.
Aileen on huovuttaja ja tekee huovutustöistään erilaisia tuotteita. Ihastuin tähän kassiin, jossa toisella puolella on ylmäänkarjaa…
…ja toisella puolella kissa.
Ostin myös neulahuovutuskitin, jossa on Skotlannin symboli, ohdake. Muutama viikko sitten Aileen julkaisi tukkalehmä kitin ja sehän oli pakko tilata.
Tässä vielä paketin sisältö. Olisin periaatteessa voinut tuon tehdä reissussa valmiiksi, sillä paketissa oli kaikki mitä tekemiseen tarvitaan.
Lisäksi ostin vielä ihanan Aileenin huovuttaman rinaneulan. Toimii tosi kivasti huivien kanssa.
Festareilla oli kivaa, tosin pankkitili on hieman toista mieltä 🙂 Kaikkiaan oltiin reissussa viikko, joten kolmen festaripäivän jälkeen oli vielä aikaa nauttia kaupungista. Teetä tuli juotua, varsinkin cream tea kuuluu mun lemppareihin. Mähän en maitotuotteita saa käyttää, mutta clotted cream on vaan niin hyvää!
Nähtävyyksiä katseltiin ja näytettiin tuulessa ja sateessa ihan hölmöiltä. Craigmillair castle on käymisen arvoinen paikka. Ei kauhean kaukana Edinburghin keskustasta. Siellä on kuvattu muuten Outlanderia ja lipunmyynnissä hengailee linnakissa Amber!
Kathy’s Knitsissä kävin ostamassa sukkalangat ja opettelin looppaamaan.
Pakkaaminen oli aikamoista tetristä, mutta onneksi tällä kertaa ei tarvinnut ostaa ylimääräisiä matkalaukkuja 😀
Paluumatka sujui loopaten.
Siinä ne on, kaikki reissusta ostetut vyyhdit!

Ensi vuonna ei festareita järjestetä, sillä järjestäjät haluavat ihan vaan vetää henkeä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa taas järkätään ja silloin olen ihan varmasti menossa mukana!

XOXO

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.